Aloita pienestä työstä ja opettele välttämään virheitä

FINNMAPin ”Grand Old Man” Sven Wik muistelee vaiheita lähes 40-vuotista uransa varrelta ja kertoo, millä keinoilla FINNMAP on menestynyt ulkomaiden valloituksessaan.

”Tulin taloon vakituisesti vuonna 1960. Siinä vaiheessa vientitoimintaa pikkuhiljaa aloitettiin. Omistaja oli kiinnostunut ulkomaista, koska katsottiin, että Suomi oli hiukan liian pieni markkina. Osallistuimme kongresseihin ja näyttelyihin ulkomailla ja teimme näin FINNMAPia tunnetuksi.

Nimi FINNMAP oli oikeastaan alun perin toisen firman nimi. Kyseinen yhtiö toi ulkomailta seinäkarttoja ja myi niitä mm. kouluihin. Nimi ostettiin tältä toiselta yritykseltä vientitoimintoja varten.

Ensimmäinen ulkomainen hanke oli Iranissa vuonna 1961. Teimme alihankintana kahden kuukauden mittaisen tiekartoituksen tanskalaiselle Kampsax-nimiselle konsulttifirmalle. Työ onnistui hyvin.

Halu osallistua ulkomaisiin kartoitusprojekteihin kasvoi, mutta taito puuttui. Aloitimme vuonna 1963 työt alihankkijana maailman siihen aikaan suurimmalle kartoitusalan yritykselle, englantilaiselle Hunting Surveys’ille. Näin opimme miten maailmalla karttoja tehdään.

Tansaniassa tutustuttiin leijoniin

Seuraavaksi piti löytää oikeanlaisia töitä, joihin resurssimme olisivat sopivat. Kehitysyhteistyön kautta saimme 1971 Ulkoministeriöstä kokonaisprojektin Tansaniasta yhteistyössä Maa ja Vesi Oy:n kanssa. Tässä projektissa suoritimme kaikki työvaiheet aina maastomittauksista ja ilmakuvauksista stereotöihin ja painotöihin saakka. Hankkeen nimeksi tuli Serengetin kartoitusprojekti, koska kuuluisa Serengetin luonnonpuisto kuului kartoitettavaan alueeseen. Kehitysyhteistyöosaston päällikkö, Martti Ahtisaari myöhemmin Suomen presidentti, allekirjoitti sopimuksen ja seurasi tiiviisti työn edistymistä. Itse toimin projektipäällikkönä.

Eihän kukaan meistä ollut Afrikassa aikaisemmin käynyt. Meitä oli kolmen hengen työryhmä joka lähti suunnittelemaan työvaiheita paikanpäälle. Kaikki oli uutta. Erään kerran jopa leijona oli viettänyt yönsä telttamme sisäänkäynnin edessä.

Suunnitelman mukaan mittausryhmällä piti olla aseistettu turvamies mukana. Mutta viikon jälkeen huomattiin, että ei turvamiestä tarvittukaan. Jos maastossa liikkui hitaasti, jutteli ja piti ääntä, niin eläimet kyllä pysyivät poissa tieltä.

Maan tavat on tunnettava

70-luvun puolivälissä päädyimme tekemään töitä myös Libyassa. Siihen aikaan öljykriisin jälkeisinä vuosina oli öljyn hinta noussut ja öljyvaltiot olivat rikastuneet. Rakentaminen alkoi lisääntyä ja siihen tarvittiin tietysti karttoja.

Libya vaikutti oikein sopivalta maalta, sillä siellä oli talvisin oikein hyvät olosuhteet kartoitustöitä varten. Jouduimme mukaan kansainväliseen kilpailuun. Mukana olivat ranskalaiset, saksalaiset ja puolalaiset. Kesti hiukan aikaa, ennen kuin opimme pärjäämään tarjouskilpailuissa, mutta loppuvuosina vain ranskalaiset olivat meidän lisäksemme jäljellä.

Libyassa opimme sen, että pitää tietää, miten missäkin maassa kilpaillaan. Hävisimme pitkään aina ranskalaisille. Vaikka miten paransimme tarjouksia, olimme aina kakkosia. Päätin tutkia asiaa. Lopulta se selvisi, mutta silloin avainhenkilö oli jo saanut potkut. Ranskalaiset eivät voittaneet yhtään työtä sen jälkeen.

Kun työt loppuivat Lähi-Idässä siirryimme Aasiaan.

Riskien hallinta pienestä projektista suureen

Karttapuolella löytyi seulan kautta seuraavaksi Bangladesh. Siellä oli paikanpäällä suomalainen asiantuntija, jonka mukaan maassa tultaisiin pian tarvitsemaan karttoja. Rahaa ei maassa ollut, mutta Suomen ulkoministeriöltä ehkä saataisiin kehitysyhteistyövaroja kartoituksen käynnistämiseksi.

Ensimmäinen projekti oli varsin pieni, mutta se oli juuri sopiva aloittamiseen uudessa maassa. Minulla oli periaate, että pitää aloittaa pienellä ja vasta sitten siirtyä suurempiin töihin. Missään nimessä ei kannata lähteä uuteen maahan heti suurella projektilla, siinä epäonnistutaan melko varmasti.

Maassa oli juuri sopivasti käynnistymässä kansainvälinen kilpailu varsin pienestä kohteesta. 15 yhtiötä osallistui tarjouskilpailuun, kärjessä kiinalainen yhtiö, FINNMAP oli kolmas tappohinnalla. Ranskalaiset olivat oikealla hinnalla liikkeellä ja jäivät kahdeksanneksi. Ranskalaisilla oli kokemusta Bangladeshistä ja he lähettivät kilpailukomitealle kirjeen, jossa väittivät, ettei FINNMAP pysty tekemään työtä tarjotulla hinnalla. Oikein, mutta työ annettiin kuitenkin FINNMAPille, joka pian sai ison työn maasta. Tällä työllä saatiin kannattavuus korjattua, kun osattiin vältää aloittelijan virheet.

Yhteistyöllä etulyöntiasemaan

Niin kävi, että saimme työn vaikka olimmekin hinnan puolesta kolmantena. Näin pääsimme Bangladeshiin sisälle ja saimme kehitysyhteistyön kautta todella ison projektin. Samaan aikaan seurasin muita alueen maita.

Tutkin melkein kaikki alueen maat ja kun totesin, että maa oli sopiva meille, teimme yhdessä paikallisen kartoitusviranomaisen kanssa tilanneanalyysin ja rahoituspyynnön Suomen ulkoministeriölle. Ulkoministeriö sitten kilpailutti hankkeet, mutta kun olimme jo maassa olimme tietysti etulyöntiasemassa kilpailussa.

Bangladeshin jälkeen aloitimme Mekong-joen kartoituksen Thaimaan, Kambodzhan, Laosin ja Vietnamin alueilla. Se oli mielenkiintoinen projekti, joka kesti melkein kymmenen vuotta. Joen pohja luodattiin veneestä käsin. Tämän projektin avulla saimme jalansijaa myös kaikissa näissä maissa ja perustimme jopa oman toimiston Bangkokiin vuonna 1988.

Nepal

Tiedettiin, että Nepal oli maa, jossa tarvittiinkipeästi uusia karttoja. YK oli juuri lopettanut projektin, jonka tarkoitus oli käynnistää oma karttatuotanto maassa. Tämä epäonnistui täysin.

Taisin käydä Nepalissa toistakymmnetä kertaa ennenkuin saatiin paketti kasaan tuotannon pelastamiseksi. FINNMAPilla oli jo kokemusta useasta maasta. YK:n projektin kautta oli Nepaliin saatu riittävä kalusto omaan tuotantoon. Moottori oli kuitenkin pysähtynyt, kun YK:n miehistö oli lähtenyt. FINNMAP antoi takuun, että koko maa kartoitetaan uudestaan karttalaitoksen oman henkilökunnan voimin. Näin on tapahtunut. Koko Nepal on kartoitettu 1:50 000, perusrunko on uusittu ja koko maa ilmakuvattu 1:75 000.

Siihen aikaan GPSn käyttö ilmakuvauksissa oli aivan uutta teknologiaa. Olin projektia varten tehnyt saksalaisen professorin kanssa suunnitelman siitä, miten GPS otettaisiin mukaan Nepalin ilmakuvaukseen. Siihen ei kuitenkaan oikein edes ulkoministeriössä luotettu ja jopa projektipäällikkö vastusti sitä. Mutta loppujen lopuksi voitimme työn nimenomaan GPS-suunnitelman ansiosta.

Saan vieläkin Nepalin karttalaitoksen johtajalta joulutervehdyksen joka vuosi. Hänestä tuli minulle oikeastaan hyvä ystävä ja kävin matkoillani jopa hänen kotonaan vierailuilla.

Kambodzha jäi mieleen

Aasiassa viihdyttiin työkomennuksilla aivan toisella tavalla, kuin vaikkapa arabimaissa. Mieluisimpana kokemuksena mieleen on minulle jäänyt viimeinen projektini Kambodzhassa. Teimme siellä kehitysyhteistyönä maarekisterin uudistusprojektia, joka on vieläkin meneillään.

Pol Potin hirmuhallinto oli tuhonnut koko maarekisterin, sillä sitähän ei tarvittu kun kaikki maat olivat yhteistä omaisuutta. Olin kaksi vuotta aloittamassa projektia minkä takia minua nimitetään siellä Kambodzhan uuden maarekisterin isäksi.

Kambodzha on todella miellyttävä maa. Ihmiset ovat siellä erittäin ystävällisiä. Jollain tavalla voisi sanoa, että mitä kovempia kärsimyksiä ihmiset ovat kokeneet, sitä ystävällisempiä he ovat. He ovat tavattoman nöyriä sellaisten kokemusten jälkeen, kun kaksi miljoonaa koko valtion kymmenestä miljoonasta asukkaasta oli saanut surmansa.

Katsoessani nyt taaksepäin noihin vuosiin voin todeta, että työni oli todella mielenkiintoista. Yhtiön johto myös antoi minulle paljon vapauksia työssäni ja ulkomaan projektien henkilöstä oli sitoutunut työhönsä, olipa se missäpäin maailmaa tahansa.

Olen iloinen nähdessäni FM-International Oy FINNMAP’in pärjäävän hyvin tänä päivänä, vaikka markkinatilanne nyt on paljon kovempi kuin minun aikanani.