Julkaistu Parikkalan-Rautjärven sanomissa maaliskuussa 2011

Simpeleen mies Kambodzhassa

Maanmittaus on kutsumusammatti, tutkimusmatka ja seikkailu

Kirjoittanut Erik Luukkanen

Kambodzhaan päätyneestä simpeleläisestä Jouni Anttosesta ei alun perin pitänyt tulla maanmittauksen diplomi-insinööriä. Mutta toisin kävi. Paperit Helsingin Teknillisestä Korkeakoulusta olivat kädessä syksyllä 1996. Ammatinvalintaan vaikutti vaivihkaa taustalla vastikään keskuudestamme poistunut, eläkkeellä ollut Rautjärven kunnan maanmittausteknikko-isä Erkki Anttonen, jonka myötävaikutuksella Jouni sai nuorena mielenkiintoisia töitä maanmittausalalta. Se innoitti hakemaan opiskelemaan Otaniemeen, josta myös toisaalla Kaakkois-Aasiassa työskentelevä veli Jyrkikin on valmistunut alalle.

Maarekisteröintiin ja maankäytön suunnitteluun erikoistuneen Jounin kansainväliset työt alkoivat jo opiskeluaikana Berliinissä Saksassa. Projekteja on ollut myös Venäjällä. Nykyisen työnsä ohessa Jouni toimii myös lyhytaikaisena neuvonantajana Afrikan Etiopiassa, YK:n kulttuuriperintökaupunki Hararin maarekisteröintiprojektissa. Ammatti on vienyt vuosien varrella ympäri maailmaa esitelmöimään alan kansainvälisissä tapahtumissa ja johdattamaan kambodzhalaisia työtovereita opintomatkoille eri maihin monella mantereella.

Kambodzhassa vuodesta 2000 lähtien ollut Jouni sanoo lähtöpäätöksen syntyneen suhteellisen vaivattomasti, kun tilaisuus tuli lähteä auttamaan maan köyhiä ja sodanjälkeistä kehitystä.

– Ammatista tekee mielenkiintoisen se, että pystyy auttamaan koko maan kehitystä ja näkee samalla monia erilaisia paikkoja, ympäristöjä ja ihmisiä – työ on hyvin palkitsevaa. Olen aina ollut ihmisläheinen henkilö. Diplomityönikin käsitteli kehitysmaiden maankäytön- ja kaupunkisuunnittelua.

Jounin työnantajana toimii FM-International Oy FINNMAP, joka on vuodesta 1997 ollut mukana Kambodzhan maarekisterihankkeessa. Jouni toimii Ulkoministeriön kautta Suomen valtion rahoittaman projektin päällikkönä. Johtavana teknisenä neuvonantajana hän tapaa usein Kambodzhan maankäyttöministeriä ja päivittäin maanmittauslaitoksen pääjohtajaa ja osastopäälliköitä. Suomessa tilanteen tasalla pysyvät FINNMAPin toimitusjohtaja Timo Sääski, Suomen Ulkoministeriö ja Kambodzhan asioista vastaava Suomen Bangkokin suurlähetystö.

Arvostettu projekti

– Työ ei ole ollut helppoa. Se lähti liikkeelle kirjaimellisesti nollasta. Vuosina 1975–79 Pol Potin johtama ultra-kommunistinen Punakhmerien hirmuhallinto tuhosi koko maan taloudellisia, uskonnollisia, sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita myöten. Myös koko maisema pantiin käytännössä uuteen uskoon ja koulutetuin väestönosa teloitettiin, mukaanlukien maanmittarikunta. Maan yksityisomistus lakkautettiin kokonaan. Asiaa ei parantanut seurannut 10 vuoden vietnamilaismiehitys 1979–89, jolloin valtio omisti edelleen kaikki maat ja maata viljeltiin valtavissa kolhooseissa. Maanomistuksen yksityistäminen aloitettiin uudelleen vasta 1989. Sisällisota loppui koko maassa vasta kaksi vuotta ennen minun Kambodzhaan menoani.

– Miksi sitten olemme Kaakkois-Aasiassa, johtuu siitä, että Suomen Ulkoministeriö tukee voimakkaasti hanketta, jossa tavalliset ihmiset saavat virallisen todistuksen omistamastaan maasta, jolloin he voivat suunnitella elämäänsä paremmin eteenpäin ja investoida pidemmällä tähtäimellä elinkeinojensa ja -olosuhteidensa kehittämiseen vailla pelkoa maaomaisuutensa menettämisestä. Koko valtion kannalta työ on tärkeää verotuksen sekä maamarkkinoiden, maankäytön ja mm. ympäristönsuojelun tehostamiseksi. Maakiistojen ratkaiseminen edistää yhteiskuntarauhaa, joka on ehdoton edellytys jokaisen maan talouskehitykselle.

Jounin mukaan projektin yhteydessä tehdään tarkat kartat, selvitetään ensimmäistä kertaa maanomistus laillisesti ja maanmittausteknisesti, kehitetään maapolitiikkaa ja -lainsäädäntöä sekä kehitetään paikallisesti maahan sopivat tekniset sovellukset, koulutetaan ne paikallisille ja opastetaan työn toteuttamisessa. Ja mikä tärkeintä opetetaan paikalliset kambodzhalaiset työntekijät, joita on koulutettu jo 1000, tekemään myöhemmin itsenäisesti työ loppuun ja vastaamaan itse jatkokehityksestä. Maakuntia ja kaupunkeja, joissa he työskentelevät on 16 Kambodzhan yhteensä 24:stä. Projekti on maailmanlaajuisesti hyvin tunnettu ja kustannustehokkaasti johdettu työ.Suomen lisäksi rahoittajina ovat Saksa ja Kanada, aiemmin myös Maailmanpankki. Yli puolet kokonaisrahoituksesta tulee jo Kambodzhalta itseltään.

– On ollut ilo nähdä miten hyvin kambodzhalaiset ovat ottaneet projektin omakseen maan korkeinta poliittista johtoa myöten. Työmme tärkeys ja sen jatkuvuus on nyt olennainen osa Kambodzhan virallista maapolitiikkaa ja sen käytännön toteutusta.

Suomalaista osaamista parhaimmillaan

Miten maanomistukset selvitetään?

– Lyhyesti kerrottuna teemme ensin ilmakuvista mittakaavasssa olevan ortokuvakartan, jonka avulla kentällä selvitetään maanomistajien, rajanaapureiden ja kyläpäälliköiden kanssa rajat. Ne rajat, joita ei voida tulkita ortokuvakartalta, mitataan koordinaatistoon nykyaikaisilla maanmittausvälineillä. Yli 90 prosenttia rajariidoista ja maakiistoista selviää jo paikan päällä. Hanke vahvistaa kaikki olemassa olevat lailliset maanomistusoikeudet. Kyse ei siis ole maanjaosta tai maankäytön suunnittelusta. Lopputuloksena on nykyaikainen monikäyttöinen maarekisteri, joka omistaja- ja paikkatiedoillaan palvelee maan kaikkia julkisen ja yksityisen sektorin tarpeita, ei ainoastaan Maanmittauslaitosta. Tällä hetkellä maarekisteröintitahti on 30000 palstaa kuukaudessa. Maatilat Kambodzhassa ovat hyvin pieniä, yksi perhe omistaa keskimäärin vain noin hehtaarin maata, ja sekin voi jakaantua neljään tai viiteen erillään olevaan palstaan. Rekisterissä on jo yli kaksi miljoonaa laillisesti rekisteröityä tilaa, kaikkiaan niitä on ehkä 10–12 miljoonaa. Työ siis jatkuu.

Koko prosessin kokonaiskustannuksen ollessa alle 10 US-dollaria per maapalsta, voidaan puhua kansainvälisesti tässä suhteessa maailmanennätysprojektista alalla. Tällaisesta suomalaisen tietotaidon viennistä voivat kaikki olla ylpeitä.

Työssä auttaa paljon se, että Jouni puhuu melko hyvin maan virallista khmerin kieltä. Kielen osaaminen on etenkin maaseudulla arvostettu asia. Vieras otetaan vastaan sydämellisesti. Kieltä taitavan on helpompaa ymmärtää, miksi jokin asia halutaan juuri noin.

Suomen 1997 alkanut mukana olo projektissa johtuu Jounin mukaan siitä, että Suomi haluaa virallisessa kehitysyhteistyöpolitiikassaan tukea köyhyyden lieventämistä, yhteiskunnan vakautta ja talouskehitystä sekä ihmisoikeuksia, ympäristönsuojelua, tasa-arvoa ja demokratiaa. Maanomistuksen turvaaminen tukee kaikkia edellä mainittuja tavoitteita.

– Maaseudulla maa on usein ainoa varallisuus mitä köyhillä on. Jos sen menettää, ei ole enää mitään menetettävää ja se on vaarallista missä tahansa yhteiskunnassa. Asioiden ollessa elintasoon nähden kunnossa maaseudun ihmiset myös pysyvät paremmin maalla, jolloin kaupunkeihin ei pääse syntymään niin nopeasti kaupungistumisen ei-toivottuja ilmiöitä, kuten järkiperäistä kaupunkisuunnittelua vaikeuttavia epävirallisia ja laittomia slummeja ja niiden mukanaan tuomia sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia.

Ritarista Komentajaan

Kulttuurista Jouni sanoo sen verran, että buddhalaiseen elämäntapaan kuuluu ystävällisyys, vieraanvaraisuus, suvaitsevaisuus sekä ahkera ja dynaamisen vilkas ilmapiiri yleensäkin. Laiskottelu on yleisesti ottaen vierasta ja pahan teko ei kuulu kulttuuriin. Perheen taloudesta pitävät huolen pääasiassa naiset. Avioliitossa maanomistus on yhteistä. Perusruokana on riisi, kala, hedelmät, toki myös liha ja merenelävät. Entisessä Ranskan siirtomaassa myös peruna on yleinen ruoka-aine. Aasiassa tee on kahvia yleisempää.

Jounin perheeseen kuuluu parikkalalaissyntyinen vaimo Anne Lankinen, Kambodzhassa koko ikänsä eläneet pojat Jimi, 10, ja Joel, 7 sekä kaksi koiraa, Pimma ja Bella. He asuvat pääkaupunki Phnom Penhin keskusta-alueella vuokraomakotitalossa. Pojat käyvät englanninkielistä kansainvälistä koulua ja harrastavat ympäri vuoden mm. jalkapalloa, uimista ja golfharjoittelua. Anne pyörittää perheen kotitaloutta ja on osallisena laatusilkkituotteita Kambodzhassa tuottavassa ja Sveitsin Geneveen toimittavassa hiljattain alkaneessa hankkeessa. Jounin vähä ylimääräinen vapaa-aika kuluu nykyään jo kahdeksan vuotta Kambodzhassa toimineen rockyhtyeensä kanssa musiikin tekemiseen ja esittämiseen. Aiemmin aikaa löytyi myös taidemaalaukseen taulunäyttelyineen. Jouni myös näytteli pientä sivuosaa Kambodzhassa filmatussa, amerikkalaisen Matt Dillonin ohjaamassa Hollywood-elokuvassa City of Ghosts, joten voidaan sanoa, että jo pienenä Simpeleellä alkaneet kulttuuriharrastukset ovat säilyneet tähän päivään saakka.

Lämpötila maassa, jonka rajanaapureita ovat Laos, Vietnam, Thaimaa ja Etelä-Kiinan meri, on ympäri vuoden noin 30 astetta. Viileinä aikoina (20) tuntee kylmyyden selvästi. Suomessa Jouni vierailee 2–3 kertaa vuodessa.

– Kaikki pidemmät lomat vietämme Suomessa ja Simpeleellä. On aina kiva palata juurilleen, ja pojat oppivat aina puhumaan paremmin suomen kieltä.

Jouni suosittelee harkitsemaan maata myös lomailuun. Hintataso ei ole korkea ja hiekkarantoja, kulttuuria ja nähtävyyksiä löytyy joka makuun ja maassa on meikäläisittäin aina kesä. Turismi onkin vahvassa nousussa ja on eniten kasvava talouden haara.

Kambodzhan kuningaskunnassa on jo vuodesta 1864 lähtien palkittu mitaleilla ulkomaalaisia, jotka ovat auttaneet maan kehityksessä. Punakhmerien hirmuhallinnon lakkautettua käytännön, uusi kuningaskunta palautti sen kun maan sodanjälkeinen jälleenrakentaminen alkoi. Jouni on saanut työstään tunnustusta kolme kertaa, ensin Ritarin-, sitten Upseerin- ja viimeisimpänä Komentajan arvon.